Ihan koukussa saliin!!

Vihdoinkin oon saanu koneeni kuntoon, ja pääsen taas kirjottelemaan. Nettiä oon käyttäny kännykällä, mutta en osaa bloggeria käyttää sillä ollenkaan. Mutta onneks nyt ei tarvitsekaan kun sain koneeni takas! :)

Eräänä aamuna salin jälkeinen aamupala;
täysjyvä-riisimuroja, keittokinkkuviipaleita ja porkkana.
Sekä kahvia, jota ei kuvassa näy.

Mulla meni viime viikko lauantaita lukuunottamatta ilman salikäyntejä, koska olin kotona hoitamassa kipeitä lapsia. Onneks sentään sen yhden kerran pääsin, meinas iskeä jo epätoivo. Jännä miten lyhyessä ajassa voi koukuttua tohon saliin ihan täysillä! <3

Ja minä kun vielä kesällä totesin ettei taida sali olla mua varten...Niin ne asiat muuttuu.

Perussettiä, eli jauhelihakastiketta ja makaronia.
Lisukkeena paprikaa ja oman maan kurkkua, nam!

Tänään kävin salilla ihan ekaa kertaa yksin! Hui, mua jännitti niin että vatsassa kierteli, mutta kun pääsin perille ja huomasin että sali oli lähes tyhjä, niin jännitys loppui. Ei muuta kun crosstrainerin kyytiin alkulämmittelyyn, ja siitä sitten jumppailemaan.

Koko kehoa oon koittanu treenata, kun noi salikerrat on sen verran harvassa kuitenkin. Teen yleensä melko lailla saman kaavan mukaan, enkä noudata mitään valmista ohjelmaa. Teen niillä laitteilla joiden käytön oon oppinu, mutta koitan kuitenkin saada mahdollisimman monipuolisen treenin aikaiseks.

Piti yks päivä oikein hifistellä, ja tein mozzarellakanaa riisillä.
Lisukkeeksi bongasin romaneskakaalia, joka maistuu aika pitkälti kukkakaalille, mutta on aika veikeän näköistä :)

Jotain kuvia alkutilanteesta otin, mutta koska ei tässä reilu kuukaudessa vielä mitään muutosta oo tainnu tulla, niin en vielä pistä vertailukuvia. Niitä tulee sitten vaikka kuun vaihteessa, niin katsotaan onko jotain tapahtunu.

Mä kyllä tunnen paljon selkeemmin kaikki lihakset (tuolla jossain nahan ja läskin alla), mutta ihan vielä ei mitään näy päällepäin.

Tosin, oon ollu huomaavinani että ylävatsassa olis tossa sivuissa jotain pientä "koloa". Se ei vaan näy kuvassa samalla lailla kun peilistä, mutta kun vedän vatsalihakset tiukaks niin sitten näkyy kuvassakin kivasti. En siis vedä mahaa sisään, puristelen vaan :D Oikeemmanpuoleisessa kuvassa ihan normitilassa oleva löysä mahani:

Anteeks mustavalkonen kuva, mutta siitä näkyy paremmin kontrastit, ja tällanen antaa mulle niin ison motivaatiobuustin jatkaa salilla käymistä!

Voihan oikein syömisen vaikeus!!

Taas olis pieni hetki aikaa näpytellä :)

Salilla käynnistä oon pitänyt kiinni. Pari kertaa viikossa hyvä tulee, ja ensi viikon treenitkin on jo sovittuna. Vähän ensin epäröin ostaa heti kättelyssä pidemmän aiakvälin jäsenyyden, mutta ainakin nyt on "pakko" käydä ettei rahat kulu hukkaan.

Vaikka toisaalta muutenkaan jättäisin käymättä, on se vaan niin hurjan ihanaa kun salilta hikisenä tulee ja pääsee suihkuun, ja koko päivän tietää tehneensä jotain. Ja seuraavana päivänä voi lihaskiouinensa ajatella että ainakin treeni on tehonnut :)

Pari päivää oon näitä vedelly. Ei enää yhtään mulle, kiitos!

Tää viikko on ollu töissä ihan hullunmyllyä, ja oon saanu aika reippaasti juosta. Ja sitten kun en oo malttanu niitä taukojani pitää, niin syömisetkään ei oo ollu mitään huippuluokkaa. Lähinnä sellasta että työpäivän aikana syön kerran rahkaa lisukkeilla, ja sitten seuraavan kerran vasta töiden jälkeen.

Joo, ihan hyvä satsi mutta vois sitä päivän aikana muutakin syödä...

Jännä miten se meneekin aina niin, että jos liikuntapuoli on kunnossa, niin syömiset on jotain ihan muuta. Salipäivinä tulee usein syötyä vähän enemmän, koska mulla yksinkertasesti kroppa huutaa enemmän ruokaa. Sillon onkin helppo muistaa syödä, mutta muut päivät ei nyt viime aikoina oo ihan putkeen menny.

Sitä ruokapuolta siis nyt vähän fiksailemaan, niin ehkä paino vielä hieman putoais alaspäin että pääsisin pysyvästi sinne normipainon puolelle.

Entinen sohvaperuna kävi aamusalilla

Mitat on viimeks päivitetty kesäkuussa, joten ajattelin että päivitän vähän niitä. Olipas mukava huomata että kyllä joka kohdasta on lähtenyt sentti, joistain kohdista parikin! :) Että eipä se paino merkkaa kaikkea, vaikka toki sen parisen kiloa kesäkuusta on lähtenytkin.

Vietän tänään vapaapäivää, ja tein aamulla jotain jota en ois vielä pari kuukautta sitten uskonu tekeväni: Kävin aamusalilla! :)

Oon kokeillu sellasta vatsalihaslaitetta, mutta en saa sitä liikettä millään tuntumaan vatsalihaksissa, vaan jostain syystä tulee tehtyä se liike käsivarsien lihaksilla. Päätinkin kokeilla vatsalihaspenkkiä (onko oikea nimi?).

Pömppiksen poistamisen eteen saa tehdä vielä jonki verran töitä.

Totesin vielä ystävälleni että en taatusti saa yhtäkään tehtyä, kun oon aina ollu siinä niin huono. No, laitoin jalat paikoilleen ja kävin makuulle, ja ihan kevyesti sain itseni nostettua ylös! Olin hieman yllättyny että se olikin niin kevyttä. En tullu laskeneeksi kuinka monta liikettä tein, mutta kyllä niitä olis melkosen määrän kyennyt tekemään. Joten ens kerralla teen liikkeeni siinä penkissä enkä laitteessa.

Ja penkkipunerrus on kans mulle haastava, koska mua pelottaa että onnistun tiputtamaan sen tangon lattialle kun se menee aina ihan vinoon. Rintalihaksille löysin sellasen laitteen joka vähän imitoi penkkinpunnerrusta, joten sillä kokeilin tänään, ja se tuntu helpommalta. Kai näitä voi sitten soveltaa sen mukaan mikä tuntuu parhaalle?

Rintalihaksista ja senteistä puheen ollen, niin niitä senttejä on viime aikoina tainnu eniten lähteä tisseistä :( Tähän asti on suhteessa kaikkialta lähteny samaa tahtia, mutta nyt oon joutunu ostamaan koko ajan pienempiä liivejä.

Ei voi sanoa kun nyyh, mutta näin se vaan menee :(

Elän vaan toivossa että rintalihaksia treenaamalla saa noi viimeset rippeet pidettyä jotenkuten kunnossa, eikä jää pelkkää tyhjää nahkaa jäljelle.

Jospa taas koittais :) (hieman kuulumisia)

Oon niin kauan ajatellu että pitäis ja pitäis, mutta jotenki blogin jatkaminen on aina vaan jääny. Millon ei oo jaksanu, millon ei ehtiny, millon ei oo ollu kuvia mitä laittaa.

Mutta ei tästä tuu mitään, ellei vaan rupea taas kirjottelemaan. Sama juttu kun laihduttamisen kanssa, se vaatii sen pienen itsensä pakottamisen alkuun, jotta homma lähtee rullaamaan.

Mulla olis muuten teille pieni paljastus ;D

Vannoin vielä jonki aikaa sitten, etten koskaan mee salille. Mutta, never say never! Tässä on nyt pari viikkoa oltu ähertämässä punttiksella :)

Mä tiedän ettei muutama hassu salikerta näy missään, mutta nostelutyön ja niiden muutaman salilla käynnin takia oon saanu vuodessa vähän pulleemmat kädet.
Kuvat viime syksy --> tammikuu --> nykyhetki

Ei tää ihan mikään ex tempore-juttu ollu, mutta ystäväni oli niin sitkeä mukaanpyytäjä, että lopulta taivuin ja huomasin että kaikki ne syyt miksen "voinu" salilla alkaa käymään, olikin tekosyitä. Nyt vaan aamuvuoron jälkeen tai ennen iltavuoroa hieman painoja nostelemaan, ja fiilis on sanoinkuvaamattoman hyvä! :D

Toistaiseksi ollaan käyty pari kertaa viikossa, ja ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa. Lähinnä vielä kokeillaan laitteita, kun ne kaikki on vielä meille melko vieraita. Koko kroppa ollaan koitettu vetää läpi, ja tunnin verran viihdytty treenin parissa, joskus jopa pidempäänkin.

Tää on siis toistaseks vielä vähän sellasta hakemista, mutta ajattelin jossain vaiheessa vähän etsiä netistä sopivia ohjelmia kunhan aikataulut tasaantuu, ja "uskaltaa" käydä yksikseen eikä oo niin paljon kaverin työvuorojen varassa.

Kropan ulkomuodossa ei kesäkuulta mitään eroa (näyttäs jopa että oisin leveempi nyt), mutta josko mun uudella harrastuksella sais jotain muutosta aikaan! :)

Painon suhteen ei oo tullu muutoksia, tässä normipainon rajoilla heilutaan. Herkuttelua oon harrastanu satunnaisesti, mutta jotenkin ei se oo enää tuntunu niin erikoiselta. Eilen söin muutaman sipsin, suklaata ja salmiakkia. Mutta luultavasti ens viikko menee taas ilman herkkuja, ne kun on jokseenkin jääny viikonlopulle jos sillekkään.

Oon kylläkin huomannu että kun herkuttelulle antaa pikkusormen, niin se äkkiä vie sormen kerrallaan ;) Mutta sitten on vaan pyristeltävä irti otteesta. On mukava huomata, että se ei enää oo niin vaikeeta. Käyn vaan peilin edessä ja muistan mikä on syy siihen etten halua herkutella enää.

Sunnuntain possuttelun kunniaks söin lounaaksi nakkikastiketta makaronilla ja oman maan kurkkuja.
Ja päivällisen jälkeen vielä omenapiirakkaa ja pari lakupatukkaa. Aijai! ;)

Painon jumituskin on osaaltaan tehny sen, että mulla on usein vielä todella läskiplösö olo. Tuntuu että maha pömpöttää, ahteri on jättimäinen, allit heiluu ja reidet hölskyy. Peilistä näen edelleen sen saman vanhan jättikokoisen tyypin, kuvista saatan joskus katsoa että oonpas mä hoikka.

Mutta painon tasaantuminen on saanu aikaan sen että silmä on tottunu nyt uuteen olomuotoon, eikä enää muista sitä vanhaa tilannetta mistä lähdettiin. Sen takia ei oo helppo ymmärtää olevansa pienempi. Toivottavasti se vielä joku päivä kolahtaa päähän :)

Normaali!!!! :D :D :D

Musta on tullu niin huono bloggaaja :(

Oon ollu niin itseeni tyytyväinen, että oon viihtyny paremmin tuolla maailmalla esittelemässä itseäni kun tässä koneen ääressä :)

Torstaina kävin vaa´alla, ja otsikostakin jo varmaan päättelitte että sieltä se tuli: normaalipaino! :D 

Mä oon niin ilonen, vaikka tottakai tiedän että se voi tosta vielä vähän heitellä yli maagisen rajankin. Mutta se on ainakin nyt kertaalleen saavutettu.

Vuosi ja noin 18 kiloa eroa.

En olis kyllä viime kesän alussa uskonu että tulen olemaan tässä tilanteessa. Haaveilin tästä, mutta ajattelin että mun mahikset on aika heikot. 

Mutta niin sitä vaan tässä ollaan, eikä herkkujakaan tee mieli juuri yhtään enää. 

Ja liikkuminenkin maistuu niiiin hyvältä! :)

Tammikuussa ennen töiden alkamista, ja pari päivää sitten otettu kuva.

Tammikuu ---> Elokuu

Anteeks tää hekutus, mutta mä meinaan nyt nauttia tästä fiiliksestä ihan täysillä, on tää vaan niin mahtavaa! :)

Nopeesti kiitokset :)

Kiitos kaikille aamupalavinkeistä! :)

Luin kaikki kommentit, nyt en valitettavasti ehdi vastata niihin, mutta koitan huomenna saada aikaseks vastailla ja tehdä taas postauksen.

Vanhat tavat ne takaisin hiipii...

En vaan saa aikaan kirjotella mitään :(
Enkä näköjään osaa enää syödäkkään fiksusti. Joka päivä kaupasta tarttuu suklaata tai lakua matkaan mukaan, eikä se muukaan syöminen oo kunnossa.

Taas kerran työnteko vaatis enemmän energian tankkausta, mutta kun ei "ehdi" (malta) syödä fiksusti, niin se puutos tulee korvattua iltapäivällä suklaapatukalla. Aamupuuroa oon koittanu syödä, mutta kun täytyy aamuisin jo viiden jälkeen lähteä, niin tuntuu että haluaa nukkua viime tinkaan (eli torkutan herätystä mahdollisimman pitkään) ja sitten ei olekkaan enää aikaa istua alas puurolautasen eteen :(

Keskivartalolihavuus ei suklaalla katoa :/

Mä koitin yhdessä vaiheessa munakasrullaa, joka olikin ihan hyvä juttu, mutta se on vähän huono mikäli sitä ei oo muistanu edellisenä iltana tehdä.
Mietin tässä kuumeisesti mikä olis sellanen aamupala, jonka voisin napata mukaan työmatkalle, ja jonka avulla jaksais painaa töitä kolme-neljä tuntia.

Mietin että ostaisin jotain täysjyvä-aamiaismuroja ilman sokeria, ja söisin pikasesti töissä ennen töiden alkamista...No, josko sen jossain vaiheessa keksis.

Montakohan tällasta oon syöny viimesen kuukauden aikana? Aika monta!

Tää työssäkäynti on tehny laihduttamisen todella vaikeaks. Ne päivät jolloin muistan ottaa eväät mukaan, menee hyvin. Koska mun eväät on aina edellispäivän ruokaa, ja salaattia on myös aina samanmoinen rasiallinen kuin ruokaakin. Mutta sitten kun eväät unohtuu niin mennäänkin vähän heikommilla vesillä :(

Paino on onneks pysyny kurissa, siinä 71-72 kilon hujakoilla pyöritään (normipaino olis 70,5). Sen verran kovaa tahtia oon koittanu paiskia töitä, ettei ne herkut oo ehtiny lihottaa. Mutta lihotti tai ei, niin ei tää mikään tevreellinen tapa elää ole :(

Pahinta tässä on ettei mun edes oikeesti tee iltapäivisin mieli niitä herkkuja, vaan todellisuudessa huomaan sitä suklaata syödessäni että kaipaan ruokaa. Se patukka nyt vaan aina sattuu olemaan niin paljon helpompi napata mukaan.

Tällasilla eväillä mieluummin :)

Töitä on siis tehtävä, jotta saan homman etenemään. Tällä hetkellä motivaatio alkaa onneks taas nousemaan, varmaan suurilta osin senkin takia että oon tavallaan saanu armahduksen eikä paino oo viikkojen pituisesta herkuttelusta huolimatta humpsahtanu taivaisiin.

Kyllä tästä taas eteenpäin porskutellaan! :)

Voihan räkä!

Otsikko ei viittaa mihinkään suureen ketutukseen, mitä nyt vähän flunssaa pukkaa.

Kuppi kuumaa.

Joskus aikoinaan flunssasena oleminen on tarkottanu mulle syömättömyyttä. Tai jos oon jotain syöny, niin se on ollu jotain hyvää, sillä oonhan kipee ja ansainnut kasan herkkuja.

Mutta enää se ei oo samanlaista: kipeenäkin täytyy syödä, koska muuten ei parane, tai niin mä ainakin ajattelen. Ja kyllä mulle nykyään kipeenäkin ruoka maittaa, se on lähinnä se juominen joka ei oo niin mukavaa kun kurkkuun sattuu ja pään sisällä kipristelee.

Pyttipannu ja porkkanaraaste maistui tänään.

Kipeenä olo ei myöskään tarkota enää sitä että en voi tehdä mitään fyysistä. Tänään olin ihan normaalisti töissä, ja kotiin tultua järkkäilin vähän paikkoja, laittelin tiskiä ja pyykkiä. Tietenkään ei voi pelleillä terveytensä kanssa, mutta kyllä vaan huomaa kipeenäkin jaksavansa paremmin kuin aiemmin :)

Mä oon huomannu että nykyään kiinnitän enemmän huomiota koko ulkonäkööni. Ennen ei esim. vaatteilla ollu mitään väliä, koska kuten jo aiemminkin oon sanonu, niin niitä ei vaan löytyny. Samoiten hiuksiinkin tulee kiinnitettyä enemmän huomiota.

Mutta tänään on ollu ihan raihnanen olo, tukka vaan nutturalle, kotiin tultua lökähousut jalkaan, eikä meikkikään ollu kummonen. Kurkkupastillien pureskelusta ilmaa mahassa ja turvottaa. Mutta välillä näin, ei kai se olo aina niin hehkee voi olla :D

Blääh, onneks flunssa ei oo ikuinen!

Kuulumisia ja ruokakuvia viime viikoilta.

Mitäs mä oon puuhaillu viime aikoina? En oikeestaan edes muista. Lähinnä ollu töissä, tehny aikaisia aamuvuoroja.

Viikonlopuna oltiin vähän viihteellä ystävien kanssa, ja kaikkihan sen tietää miten siinä tuppaa käymään: kolmeen pekkaan tuhottiin pari kulhoa sipsiä, pussillinen suolattuja cashew-pähkinöitä sekä jumbopussi karkkia. Juomista puhumattakaan.
Mutta välillä otetaan rennosti, ja sitten taas tiukempaa linjaa.

Tehtiin miehen kanssa diili, että silloin tällöin maistetaan eksottisia hedelmiä. Tämä oli nimeltään kiwano.
Ei  ollu mun mieleen, ei maistunut millekkään :(

Tänään söin pitkästä aikaa kaurapuuroa aamiaiseksi! Lounaaksi kanasalaatin (myönnetään, oli mäkkärin kanapestosalaatti, mutta parempi silti kun burgeri!), päivällisellä keitettyä perunaa, tonnikalaa ja silliä, iltapalaksi rahkaa.
Ja pähkinänaksuja! Löysin Lidlistä, ja on kyllä ihan mielettömän hyviä! Voisin vetää niitä pussikaupalla, mutta rahkan jälkeen ei onneks enää niin paljoa uppookkaan.

Sen verran oon blogeja lukenu, että nappasin Raparperilta banaanilettujen ohjeen.
Vaikkei ihan kasassa pysyny mkun versiot, niin tein tällasia aamupalaksi itselle ja lapsille :)

Huomaan että syömisiä en sen kummemmin enää ajattele. Jotenkin tuntuu että tää on nyt vihdoinkin niin iskostunu mun päähän, ettei mun tarvii miettiä sitä. Tiedän että herkkuja ei pitäis syödä, ei vaikka on liikkunut. Mutta tiedän myös millon oon liikkunu sen verran, ettei herkut "haittaa" mun projektia.

Enkä mä enää kykene syömään kun muutaman karkin (paitsi näköjään humalassa), ja se on asia joka on todellakin yllättäny mut. Kun on n.s karkkipäivä, niin en mä pysty syömään enää pussillista karkkia. Enkä sipsejäkään kouratolkulla.

Käytiin yks päivä mummolla syömässä, rakas veljeni oli tehnyt karitsaa rosmariinikastikkeessa, ja itse väsäsin salaattia siihen kaveriksi.

Syömisten sijaan mietin koko ajan kroppaa. Niitä asioita jotka siinä on pielessä.
Hoikempi olen, mutta en silti oo sen näköinen kun haluaisin olla. Mietin jatkuvasti ryhtiä, ja poden huonoa omaatuntoa jos löydän itseni istumassa olkapäät lyhistyneenä. Kävelen koko ajan maha sisään vedettynä, hartiat takana.

Välillä maistuu myös pekoni.
Keitin yks päivä makaronia ja porkkanaa, ja tein  pekonista sekä tomaattipyreestä kastikeen jonka sekoitin joukkoon. Nam!

Lisukkeena salaattia: paprikaa, fetaa, kevätsipulia, herneitä ja kurkkua.

Aina hampaita pestessä teen kyykkyjä, suihkussa teen kyykkyjä, ruokaa tehdessä nostelen polvia rintaan...Ainoa hetki jollon oon paikoillani, on nukkuessa tai ihan iltamyöhään telkkaria katsellessa.

Alan elää toivossa, että kyllä tästä vielä liikunnasta innostutaan.
Enpä olis vuosi sitten uskonut!! :D

Pohkeille treeniä, en halua kanankoipia!!

Täällä taas :)

Jos vaikka nytten. Kirjottaisin siis :)

Tovi on vierähtäny viime postauksesta, eikä siihen oikeestaan sen kummempaa syytä ole. Sillon kun reilu vuos sitten aloitin blogin, niin en oikein osannu muuhun keskittyäkkään. Joka päivä oli "pakko" saada postaus tehtyä, ja mitä tahansa kuvia otinkin, niin otin ne blogia ajatellen.

Nyt asiat on kääntyny toisin päin. Kuvia otan koska haluan muistoja hyvistä hetkistä, elän mahdollisimman paljon hetkessä, ja blogia en oo miettiny vähään aikaan ollenkaan. Tavallaan on ollu mukava keskittyä välillä muuhunkin :)

Nyt alkaa taas tuntumaan siltä, että vois ruveta jotain kirjottamaankin. Nyt ei valitettavasti oo tänään kuvia saatavilla, mutta jospa sitten seuraavaan tekstiin niitä laittaisin.

Ajattelin jakaa teidän kanssa pienen helmen jonka löysin tänään sattumalta arkiston kätköistä. Tästä aika hyvin näkee miks aikoinaan rupesin pyöristymään.  Kun oon tämänlaisen ruokapäiväkirjan tehny, mun paino on ollu melko lailla sama kuin nykyään:

Teetä
Ranskalaiset
Juustohampurilainen
1/2 l Fantaa
Teetä
1 litra lätkäliiga-karkkeja (whaaaat???)
Teetä

Että näin. Aika uskomatonta että tossa on se mitä päivän aikana oon syöny. Mutta nuoruuden hölmöilyistä on onneks päästy tilanteeseen, jossa kaipaan vähintään viittä ateriaa päivässä, ja jo yhdestä suklaapatukasta tulee ällö olo. Ikäkin varmaan vaikuttaa omalta osaltaan, mutta on tässä vuoden aikana ollu melkosta aivotyötäkin tää projetki.

Ja vielä itselleni ihanan iloinen yllätys:
Viime torstaina kävin pitkästä aikaa vaa´alla, ja tulos oli 71,4. Eli enää 800g normaalipainoon. Jippii!! :D

Rannalla...

...viimeinkin :)

Bikinit - kääk!
Niinhän mä uhosin että sellaisissa menen vielä tänä kesänä rannalle. Mutta ei vieläkään ollu ihan se oikea hetki. Melkein kuitenkin.

Oisin varmaan muuten mennytkin biksuissa, mutta en löytäny sopivaa alaosaa. Niitä on kolmet, mutta mikään ei sopinu mun kropalle. Joten piiloon vaan alavartalo hameen alle ;)

Ihan kauheeta noissa oli siellä olla!
Joka kerta kun nojasin eteenpäin, tunsin miten maha alkaa roikkumaan. Koitin kuitenkin pitää mielessä että aurinko paistaa, maha ruskettuu (not!) ja sitten raskausarvet ei enää näy niin selvästi.

Enkä toisaalta ainakaan huomannu että kukaan olis sen kummemmin tuijotellu mun läskejä. Joten ehkä vielä uudemmankin kerran saatan mennä rannalle kyseisissä varusteissa.

N.s. herkutteluvapaa oli tänäänkin voimassa, mutta sen verran löysättiin että saatiin rantaevääksi otettujen mansikoiden päälle kermavaahtoa.

Ihana päivä, ja kannatti nauttia auringosta.
Sitä kun ei tiedä millon seuraavan kerran on samanlainen sää!

Sopimus jota ei voi rikkoa

Eilen viiden aikaan tein sopimuksen.
Sovin että seuraavan kerran syön herkkuja vasta lauantaina.

Ja se päätös pitää!
Usein oon näitä päätöksiä tehny, mutta hupsista keikkaa se on unohtunut parin tunnin päästä.
Mutta tällä kertaa ei. Tiedättekö miksi?

Tässä tapauksessa ei ollut merkitystä minkälaisen sopimuksen teen, vaan sillä, kenen kanssa.
Ja tällä kertaa sovin lasten kanssa, että näin on näreet. Ja herkuttomuus sopi niillekin.

No, ehkei toi pienempi ymmärtäny mistä on kyse (jos ois, niin varmasti olis pistäny hanttiin ;) ), mutta isompi oli mukana diilissä.

Tänään oisin toden teolla halunnu syödä töiden jälkeen karkkia, ja töissäkin kahvitauolla teki mieli muffinssia. Mutta ei tällä kertaa.
Vaikka kuinka voisin ajatella että tää on ihan höpö-höpö-juttu, ei lapset sitä tiedä että syönkö herkkuja vai en.

Mutta niin se vaan on, heille annettua lupausta en pysty pettämään!

Otsikko? Juhannus ehkä...?

Aika paljon juhannuspostauksia näyttäis olleen, joten sen vuoksi laitoin eilen jotain ihan muuta. Ja tässäkin vaan vähän sivuutan aihetta.

Viime juhannus vrs. tämä juhannus

Koska kelläpä meistä olis kertoa että helvetin hienosti meni juhannus, heräsin seitsemältä joka aamu, kävin lenkillä, söin puuron, lounassalaatin, terveellisen välipalan huovan päällä nurmikolla, grillailin vähän vihanneksia ja lohta, ja sitten nautin iltapalani auringonlaskua katsellessa ja menin ajoissa nkkumaan?

No ehkä joku vois noin sanoakin, mutta minä en.

Se on toisaalta ihan yks hailee mitä viimeset kolme päivää oon syöny, ettekä te saa koskaan tietää! ;) Mutta voitte varmaan päätellä ettei mitään dieettiruokaa kuitenkaan.

Se siitä, juhannus käsitelty.

Ois aika taas pistä iso vaihde silmään, sillä en oo saanu ravisteltua itseäni irti viikonlopun iltaherkutteluista. Ttänäänkin meni vähän sipsiä ja pala Tobleronea.

Töissä söin kyllä oikein mallikkaasti lounassalaatin, ananasrahkaa sekä proteiinipatukan, ja nekin aamupuuron jälkeen. Iltaruokanakin lihakeittoa.
Mutta jostain syystä illalla oli "pakko" vielä saada jotain hyvää.

Vanha motivaatiokuva, alkaa olla samat mitat kohta! :D

Mutta, motivaation lähteitä kun on monenlaisia, niin yks päivä katseltuani jenkkiläisiä musavideoita Youtubesta jonkin aikaa, ei yhtäkkiä enää herkut himottanu.

Jospa se oliskin mulle uus tapa pysyä ruodussa? ;)

http://www.youtube.com/watch?v=1b-mUxSl2TM

Just hyvät :)

Oon tässä muutaman kuukauden kypsytelly ajatusta postauksesta, jossa puhuttais niistä, tisseistä siis. Multa joskus sellasta postausta toivottiin, tai lähinnä että miten suhtaudun rintojen pienenemiseen laihtumisen myötä.

Pohdin ensin että riittääkö mulla rohkeus, mutta sitten totesin että ei kai siihen sen kummempaa rohkeutta tarvita, kunhan vaan osaisin kirjottaa jotain fiksua.

No, harvoin tässä mitään fiksua on muutenkaan kirjoteltu. Joten syteen tai saveen, here we go!

Moni sanoo että tisseistä on imetyksen ja laihtumisen myötä tullu tyhjät pussukat. Varmaankin...Kyllä ne itse kullakin on jo maan vetovoiman ansiosta hieman alempana kun teini-iässä, mutta melko suurella varmuudella voin väittää ettei ne kovinkaan monella kolmeakymppiä lähestyvällä enää ihan ylöspäinkään sojota?

Mä oon aina ollu suhteellisen isorintainen. Jotkut ajattelee sen olevan hyväkin asia, mutta on tässä huonotkin puolensa.

Kun muut ostaa ihania pitsihepeneitä, ja vielä kaiken lisäks tarjouksesta muutamalla eurolla, kipitän minä alusvaateliikkeeseen maksamaan itseni kipeäksi niistä mummomallisista liiveistä, jotka on beigen väriset ja olkaimet yhtä leveät kun auton turvavyöt! Ja niissä liiveissä on vyötärönauhakin leveä ja hakasia ainakin kymmenen.

Vanha alla, uusi päällä.

No, myönnettäköön että nykyään isorintaisillekin löytyy tosi kauniita liivejä, mutta kyllä se niin menee, että mitä isommat rinnat, sitä vähemmän valinnanvaraa.

Eikä ne isot rinnat mitkään kovin kauniit oo misään vaatteessa. Mitä tahansa päällensä puki, niin ne oli silti ikäänkuin "näytillä".
Tätä tarkoitan, eli seuraavanlainen kuvakollaasi, hyi!:

On siis varmaan lievästi rivien välistä luettavissa, että oon ihan tyytyväinen että laihtumisen myötä noi "bosat" on muuttunu rinnoiksi. Ihan vielä en oo vaatekaupan liivivalikoimasta löytäny sopivaa kokoa, kun vyötärönympärykset on niissä liian isoja, mutta toisaalta maksan kyllä rintaliivien kohdalla mielellään laadusta.
Ja nyt oon sen kokoinen että voin jo vähän alkaa valitsemaan mitä haluan :)

Jos nyt sattuis käymään niin että laihdun lisää ja tisseistä katoaa täyte ja ne alkaa roikkua navan paikkeilla, niin olkoon sitten niin.
Jos se on mun suurin ongelma, niin voin todeta olevani onnellinen!

Mitään kompleksia tissien suhteen ei siis ole.
Ne on mitä on, ja mun mielestä just hyvät :)

Way out of my comfort zone!

Tilasin viime viikolla vaatteita, ja tänään paketti sitten saapui. Innosta pinkeenä riensin sitä hakemaan, vaikka takaraivossa kolkutti ajatus "Ei ne housut mahdu sulle, ei varmasti!".
Ja vielä siinäkin vaiheessa kun avasin paketin ja mallailin housuja, niin olin varma ettei ne mahdu. Koko noissa 42, mutta `slim´-mallia, jota taas minä en ole ;)

Mutta niin vaan pöksyt meni jalkaan, ja vähän sen tuntuiset että päivän käytön jälkeen saattaa tulla tarvetta nykiä niitä ylös.

Tilasin samaan syssyyn myös topin ja kengät, ja ajattelin saavani niistä jonkinmoisen asun:

Noh, kuulkaas...

Kengäthän on mun mielestä tosi kivat, mutta korkein korko jolla oon kävelly on ehkä neljän sentin luokkaa, ja noissa on paljon pidempi korko.
En halua näyttää siltä kun kävelisin puujaloilla, mutta silti aion pitää noi itselläni. Jos vaan ahkerasti kotona harjottelee kävelyä, niin ehkä se alkaa sujumaan. Ja toisaalta varsinkin hieman humaltuneena alkaa kummasti korkkareissa kävely helpottumaan o_o

Kaiken kaikkiaan toi asu on kuitenkin mulle ihan vieras. En tiedä osaisinko olla noissa vaatteissa, eikä toi toppi mun mielestä näytä mulla hyvältä, varsinkaan noiden housujen kanssa. Topinkin aion kuitenkin pitää, koska toisten housujen ja ehkä neuleen kanssa on varmaan ihan kiva.

Housut on ihanat, tykkään!
Mutta enemmän mun tyyliä on jotain tällaista:

Kapenevat housut näyttää mulla hölmöltä,
mutta minkäs teet kun on suotu tollaset Hessu Hopon jalat?

Harjotellaan, ei tässä muu auta.
Vähän on oma tyyli hukassa kun tässä on monta vuotta menty sillä mitä sattuu päälle menemään.
Mutta aikansa kutakin :)

Juhlimassa ennen ja nyt.

Mä nyt jumitin tohon eiliseen aiheeseen sen verran pahasti, että jatkan vielä sitä vähän.
Satuin nimittäin eilen selailemaan vanhoja kuvia, ja sieltä löyty aika paljon kuvia musta, joista suurin osa sellasia joita ei edes koskaan haluais nähdä!

Kolme vuotta sitten miehen sukulaisen rippijuhlissa oli asu tällainen:

Huuui minkä kokonen täti!

Tossa on siis päällä sama mekko joka oli viime vuonna mun tavoitemekkona. Päälle se kyllä meni kun laitto, mutta eipä se kovin kaunis ollu. Ja paitakin oli sen verran tiukka ettei napit menny kiinni!

Ja samana vuonna (2010) vietettiin pikkujoulua meillä, jolloin olin - taas kerran - pukeutunu silloiseen vakio "juhla-asuuni":

Siis oikeesti, olinks mä noin iso?!?!

Tänään oltiin pienen tytön ristiäisissä <3 

Aloitin aamun puurolla, kalkkunaleikkeellä ja porkkanalla. Tiesin ettei tänään tuu olemaan mikään "syö fiksusti"-päivä, joten oli sitten ainakin yks ateria kunnollinen.

Ennen juhliin menoa söin autossa proteiinipatukan. Tilasin Jelissan vinkistä Leaderin patukoita ison laatikollisen, niin nyt niitä sitten löytyy pahan päivän varalle :)

Juhlissa söin voileipäkakkua, mansikkakakkua sekä pienen omenaleivoksen. Oli niin hyvää! Ja lasillinen samppanjaa tuli myös skoolattua pikkuneidin kunniaksi. Ei mitään övereitä, eikä santsauksia. Eli juuri niin kun olen opetellut tekemään.

Enkä niin kuin ennen, että oisin ottanu jo alun alkaen kymmenen sentin paksuisen palan ja sanstannu, ja vielä käyny juhlien jälkeen pyytämässä että jos kakkua jää yli niin voin viedä kotiin. Kyllä, niinkin on tapahtunut...

Iltaruoka oli tällä kertaa vähän laiskempi homma, kun oltiin sen verran myöhään kotona, mutta sitten  iltapalaksi söin normaalisti rahkan :)

Kaiken kaikkiaan ihanat juhlat, ja tyttö sai todella kauniin nimen! Itsellänikin oli pitkästä aikaa juhlissa rento olo, kun ei tarvinnu jatkuvasti miettiä että pitää vetää mahaa sisään, tai että hitto kun piti laittaa tällaset pöljät vaatteet kun ei mikään muu mahdu päälle.

Mun tämän päiväiset vaatteet on kyllä monta vuotta vanhat, mutta siellä ne on kaapin perukoilla odottanu. Ne ei odottanu tätä päivää, vaan sitä että saan kimmokkeen viedä ne kirpputorille. Mutta kaipa silläkin oli sitten tarkotus etten saanu niitä koskaan vietyä, kun sain nyt niistä ihan kivaa päällepantavaa juhliin :)