torstai 28. helmikuuta 2013

Yksi kilo!

Tasan kilon verran on viikossa pudonnu paino! O_O
Miten ja miksi?
Ei niin mitään hajua.
Viikonloppuna söin täytekakkua ja kaikkea muuta herkkua karkeista lähtien, maanantaina suklaacroissanttia, tiistaina samanlaista, ja joka arkipäivänä vielä karkkia.

Kuulostaa ehkä epäreilulta, mutta arvioiden työpäivän kalorinkulutukseks vähintään 1000 kcal, niin ehkei mikään ihme...


Vähän on mekko löystyny kesästä...

Tällä hetkellä BMI on 26,5, kun sen pitäis olla alle 25 jotta mun BMI oli normaalipainon puolella. Mun tarvitsis painaa alle 70,6 kg, eli enää 4,1 kg matkaa normaalipainoon!

Millonkohan oon viimeks painanu näin vähän? 2005-2006 paikkeilla, jos sillonkaan...Huimaa! :D

Lähestyy, lähestyy! :D

Muistan vielä kun sain kesällä (oisko ollu heinäkuussa) uuden vaakani, joka mittaa rasva- ja vesiprosentin kehosta, sekä laskee painoindeksin. 
Vaa´an käyttöohjeessa kerrottiin että naisilla rasvaprosentin ois hyvä olla alle 25 (muistankohan oikein) ja vesiprosentin 50. Tyytyväisenä katselin kun vaaka näytti tuloksen 50,1%, ja ajattelin että hyvin oon juonu vettä. 
Mutta hupsista, kyseessä olikin rasvaprosentti!! 
Vesi oli jotain alle 40.

Tänä aamuna rasvaprosentti oli 32,5, ja vesi 50,1. 
Varmasti siis läskiä lähteny :D 
Vielä kun sais aikaseks mennä mittauttamaan lihasten määränkin. Olis mielenkiintosta tietää...

8 kk.
23,5 kg.

Projektin alku meni (kuten oonkin jo monesti kertonu) melko takkusesti, ja jouduin pohtimaan syömisiä yms. jatkuvasti. 
Töihin paluun jälkeen ei oo kauheesti tarvinnu asioita miettiä, vaan paino tuntuu laskevan pelkän liikunnan voimin tosi hyvin. 
Toki yritän syödäkin oikein!

Eilinen päivällinen:
makaronia, savustettua kinkkua,
jääsalaattia, kurkkua ja retiisejä.

Aloinkin tässä miettimään, että mitä tapahtuu jos joskus päätänkin vaihtaa työtä?
Tai jos en enää pysty liikkumaan samalla tavalla?
Kyllähän melkein pelkällä ruokavaliolla pystyy laihtumaan, mutta tarvitseeko painon ylläpitämiseen liikuntaa noin paljon? 
Miten käy jos kroppa tottuu nyt liikuntaan, ja joku päivä ei siihen pystykkään?
Ahdistavaa!

Vielä kun sais vähän kapeemman vyötärön ja jenkkikset pois, ettei olis tällanen tasapaksu...

No, ehkä toisaalta parempi olla murehtimatta etukäteen tollasia. Nyt viihdyn työssäni, ja pikkuhiljaa myös vartalossani, joten mietin vaan elämää päivä kerrallaan :)
Nyt alkaa olla aika nauttia siitä mitä on saavuttanu! :D



keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Helmikuun vaatemuutoskuvat

Tänään ei juttu luista, koska väsyttää...
Ja muutaman tunnin päästä pitäs jo olla töissä.
Mutta otin tänään hieman muutoskuvia, ja niitä katsoessa tulin iloseks! :D Näen nimittäin niissä itsekin muutosta :)

Tässä siis tulee:


Marraskuu -- Helmikuu

Marraskuu -- Helmikuu

Heinäkuu -- Marraskuu -- Helmikuu

Heinäkuu -- Syyskuu -- Joulukuu -- Helmikuu

Sitten vielä kuva farkuista, jotka ovat kokoa 48. Housut oli sopivat (ehkä jopa vyötäröstä tiukat) kesällä. Ja katsokaapas nyt! Eka kuva otettu marraskuussa, toinen tänään:


En nyt löytäny vanhaa kuvaa itsestäni alla olevassa hameessa, vaikka tiedän että sellanenkin kuva jossain on. Mutta joka tapauksessa, meni ihan sutjakkaasti päälle, ja kohta voinkin alkaa käyttää lyhyttä hametta :D

Vähän vielä reunan yli roikkuvaa, mutta ei se mitään :)

Jep, nyt alan nukkumaan. Öitä! :D











maanantai 25. helmikuuta 2013

Pieni blogivinkki

Jos joku ajattelee ettei voi syödä sitä eikä tätä, jos haluaa hyvään kuntoon, niin lukekaapas tämä blogi.

Miten äitinä ehtii laihduttamaan...?

Ajattelin että nyt vois olla taas toivepostauksen aika.

Aiheena olis ajankäyttö äitinä.
Kyseltiin, että miten saan homman toimimaan tässä härdellin keskellä.
Miten saan aikaa liikkumiseen, ja miten hoidan ruoanlaiton.



Mä en oo missään vaiheessa ajatellu että lapset olis esteenä laihduttamiselle. Jos joku, niin mun laiskuus on ollu se suurin este! :D

Lapsethan mun on pakko syöttää viis kertaa päivässä. Ainakin noin periaatteessa ;) Joskus niillä on useamminkin nälkä, joskus taas heräävät niin myöhään ettei ehdi päivän aikana syödä kun neljä kertaa.

Esikoisen ollessa pieni hoidin kyllä hänelle ruokaa. Mutta se oma syöminen "unohtu" kokonaan. Varsinkin sillon purrkiruoka-aikaan en syöny itse kuin ehkä kerran päivässä, koska en mä nyt itelleni jaksanu lähteä mitään ruokaa vääntämään. Lapselle vaan Bona mikroon, ja sitten syöttämään.


Kun lapsi alko syömään samaa ruokaa kuin me, niin sillon tuli vähän enemmän itsekin syötyä päivisin. Laiskoina päivinä söin yleensä jauheliha-makaroniössöä, joka ei oo ollenkaan huono vaihtoehto. Mutta usein myös kalapuikkoja majoneesilla (eikä mitään muuta!), kokonainen 400g maksalaatikko puolukkahillolla tai jotain muuta valmisruokaa.
Joskus harvoin kävi sellanen mäihä, että edelliseltä päivältä oli jääny ruokaa yli.

Tähän väliin voin kertoa, että joskus syötiin miehen kanssa kahdestaan sama määrä ruokaa kun nyt koko perhe syö. Ja nykyään saattaa vielä jäädä ruokaa ylikin! :)

Nojoo, mutta siis oon sitoutunu (tai ainaki parhaani mukaan) syömään 5-6 kertaa päivässä. Ja koska lapsille annan ruokaa, niin miksen samalla vaivalla söis itsekin? :)


Aamulla annan lapsille leipää, puuroa, jogurttia tai mitä milloinkin haluavat. Alotan aamun laittamalla kaurahiutaleet ja veden mikroon, ja sillä aikaa kun puuro tekeytyy, niin laitan lasten aamupalan pöytään. Jos meillä sattuu olemaan kauhee sotku keittiössä, niin saatan vielä siinä puuron jäähtyessä vähän siivoilla keittiötä.


Lounaaksi teen yleensä jotain nopeeta ruokaa, esimerkiks sitä jauheliha-makaronimössöä. Lapset tykkää siitä, ja kun kylkeen heittää vähän vihanneksia niin siinä on aika täydellinen ruoka, joten miksi ei? :)

Esikoinen tulee yleensä mielellään auttamaan, ja nuorempi pyörii jaloissa. Juu, toi pienempi on sellanen, että kun näkee että ruoka on valmistumassa, niin seisoo jo odottamassa syöttötuolin juuressa ja huutaa suora kurkkua :D
Tässä asiassa oon vähän sitä mieltä, että jos ruoka on tehtävä, niin se huutava lapsi pärjää kyllä siinä sen pari minuuttia lattialla jalkojen juuressakin, kun tietää ettei sillä oo hätää. Mutta tietysti hän pääsee myös tarpeen vaatiessa syliin, ja paistelen sitten jauhelihat yhdellä kädellä :D


Välipalalla lapset syö myös millon mitäkin, mitä heidän sattuu tekemän mieli. Jogurttia, leipää, karjalanpiirakkaa, hedelmiä, naksuja jne...Itselle toi välipala on edelleen vähän vaikea juttu. En oikeen tiedä mikä ois mulle mieluisa välipala, joten itsekin vaihtelen sitä päivittäin.
Töissähän se on ollu se patukka (josta tahtoisin luopua), mutta kotona saatan syödä rahkaa, leipää, pähkinöitä tai mitä satun keksimään kaapista.


Päivällistä teen myös usein yhdessä esikoisen kanssa (mitä nyt Pikku kakkosen katsomiselta malttaa tulla auttamaan) sillä välin kun nuorempi nukkuu. Myös mies tykkää tehdä ruokaa, eli jos hän on kotona niin melkolailla hän on vastuussa päivällisestä.

Iltapalalla ollaan useimmiten koko perhe pöydän ääressä. Joskus syön itsekin iltapalan samaan aikaan kuin lapset, välillä otan iltapalan mukaan kun meen nukuttamaan lapset, ja joskus jätän iltapalan myöhemmäks.
Oon ottanu tavaks itse viedä lapset nukkumaan. Mulla on läppäri mukana, ja sillä välin kun lapset pyörii sängyssä niin mä bloggailen :D


Työpäivinä syön tietysti työvuorosta riippuen eri aterioita töissä. Tai no koitan syödä aterioita, mutta vähän on tohon patukkaosastolle homma karannu... :S
Mutta muulla tavalla ei työpäivä eroa paljoa vapaapäivästä. Aamuvuorosta kotiin tullessa päivä jatkuu samaan malliin, ja ennen iltavuoroa aamu menee kuten vapaallakin.

Meillä nuorempi lapsi nukkuu vielä kahdet päiväunet. Vähän on ollu ajatuksissa että vähentäis ne yksiin uniin, mutta ainakin toistaseks tuntuu vielä kaipaavan ton verran unta. Vapaapäivänä aikaa liikunnalle siis löytyis lounaan jälkeen noin 1- 1,5 tunnin verran.


Jos päätän liikkua, niin siirrän omaa lounastani liikunnan jälkeen syötäväks, eli lapset saa toki lounaan ajallaan. Meillä on siitä hyvä asunto (vanha talo), että voin viedä lapsen yläkertaan nukkumaan, ja sinne ei kuulu kauheesti alakerrasta äänet vaikka pitäisin liikkuessa musiikkia kovallakin.
Liikunta mulla on yleensä tanssia.



Toinen vaihtoehto on, että lounaan jälkeen otan rennosti, mutta kun kuopus herää päikyiltä, niin ennen välipalaa vähän jumppaillaan yhdessä. Lapsille laitan vaikka piirrettyjä telkkariin taustalle, sillä ne kyllästyy melko nopeesti. Voin sitten itse jatkaa jumppaa ilman keskeytyksiä (joita toki välillä tulee pakostakin kun on kaks pientä lasta).

Venyttelyt on tossa tilanteessa vähän hankala juttu, kun lapset haluaa kiivetä selän ja vatsan päälle, ja painelevat kaukosäätimestä jotain ihan eri musiikkia kun sen mun rauhallisen venyyttelymusiikin ;D Mutta koitan silti parhaani mukaan venytellä ja olla kauheesti ottamatta paineita siitä että lapset haluaa osallistua.
Mä ymmärrän että ihmisiä ottaa kupoliin kun lapset tulee siihen hääräämään (muakin usein), mutta koitan aina miettiä että mikä mulle loppupeleissä on tärkeintä <3

Kuva viime kesältä.

Eilen riehuin lasten kanssa lattialla melko kauan. Nostelin heitä ilmaan, leikittiin lentokonetta, välillä lapset istu jalkojen päällä ja nostelin jalkoja ilmaan. Saa vähän lisäpainoa jumppaan ;)

Oon mä jatkanu jumppaa sillonkin, kun meidän 14 kilonen esikoinen tuli mun selän päälle istumaan lankkua tehdessä. Vähän haastetta elämään! :D

Kuten jo kaikki tietää, niin mun työ on fyysistä. Ja sen takia en oo kauheesti muuta liikuntaa viime aikoina tehnykkään koska ei vaan yksinkertasesti työpäivän kälkeen kykene. Tänäänkin jalkoja särki ihan älyttömästi, kun koko päivän olin liikkeellä.


Aamuvuorojen jälkeen jaksan yleensä vielä ihan hyvin kotihommat ja semmoset hoitaa, mutta en kyllä enää mitään varsinaista liikuntaa jaksais tehdä. Ja toisaalta myös pelkään että jos ennen iltavuoroa vetäisin itseni liikunnalla piipuun, niin en jaksais töissä mitään. Joten työpäivinä liikunta olkoon töillä kuitattu.
Vapaapäivinäkään en oo nyt ottanu liikunnasta paljoa stressiä.

Kaiken kaikkiaan siis en oo kokenu että tää projekti olis ollu yhtään sen vaikeampaa lasten kanssa. Ainoa on, että jos tästä nyt yhtäkkiä haluaisin kauheesti salilla alkaa käymään, niin lastenhoitoa on melko vaikee järjestää...

Vaikka kuinka nopeesti koittais ottaa kuvan, niin saattaa silti joku ehtiä kuvaan mukaan ;D

Saattaa tää kuulostaa jonku mielestä liian simppeliltä, mutta eihän se nyt ihan aina mee näin mallikkaasti. Joskus mua väsyttää aamusin tosi paljon, annan lapsille olkkarin pöydälle banaania ja voileivät, ja meen itse torkkumaan sohvalle ilman aamupalaa.
Joskus viikonlopusin unohdun koko päiväks siivoilemaan kun mies leikkii lasten kanssa, ja unohdan syödä välipalan.
Joskus meidät pyydetään johonkin kylään syömään tiettyyn kellonaikaan, joka on ihan ristiriidassa meidän omien aikataulujen kanssa.
Joskus sekä lapset että minä itse ollaan niin kiukkusia, ettei koko päivänä saada yhtään mitään aikaseks.
Välillä ei tee mieli tehdä yhtään mitään, ei edes mennä pihalle.

Tänään mentiin pihalla leikkimään, koska huvitti.
Jos ei tee mieli mennä pihalle, niin ei mennä.

Mutta sitten vaan sopeudutaan. Eihän sitä elämää voi koskaan ihan tarkasti suunnitella. Jos ei välipalaa syöty tasan kello kolme, niin syödään se sitten vaikka viideltä kun ehditään.
Jos ei tänään ehditty puolilta päivin jumpata, niin otetaan illalla imuri esiin ja aletaan siivoomaan kun mies hoitaa lapsia.
Jos meillä on ruoka-aika kuudelta, ja neljäks kutsutaan jonkun luo syömään, niin sillon mennään. Sydään iltapalan sijasta sitten päivällinen.

Jep, huomaatte varmaan ettei mikään superdieetti toimis tässä. En pysty menemään pilkuntarkasti jonkun aikataulun kanssa. En missään nimessä oo mikään ihan huoleton menijä, mutta lähinnä tarkotan että jos ei nyt aina kaikki mee aikataulun mukaan, niin mun maailma ei romahda siihen :)

Pienten lasten kanssa mennään siis aika paljon heidän rytminsä mukaisesti, mutta puolin ja toisin tulee kompromisseja. Lapset on mulla osa elämää, ja he saavat osallistua myös äidin jumppaan ja ruoanlaittoon, samoin kuin minä heidän leikkeihinsä <3





sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Vähän tavotetta ens kuulle yms löpinää...

Viime aikoina on tuntunut, että ei oikein oo mitään mistä kirjottaa.
Laihduttaminen ei oo mulle enää laihduttamista, vaan tää on jo ihan normaalia elämää. Välillä toki herkuttelen, ja opittavaakin vielä on, mutta nyt en joudu enää miettimään laihduttamista jatkuvasti.

Paino alkaa olemaan jo sen verran lähellä normaalipainoa, että en edes meinaa muistaa mitä painan. Vielä ois matkaa 5 kiloa, jotta BMI ois alle 25, mutta se on kuitenkin tosi vähän.
Lopulliseen tavotteeseen on kuitenkin vielä kymmenen kiloa, mutta oon ajatellu että mitä vähemmän mietin sitä, sen vähemmän ne vielä pudotettavat kilot ahdistaa.

Enemmän mua alkaa ahdistaa toi mahan iho.
Jääkö se roikkumaan pahasti?
Onko tahti ollu sittenki liian nopea?

Tää ei oo muutoskuva, vaan demonstraatio! ;D
Jälkimmäisessä kuvassa vedän mahaa sisään, ja voi kauhee jos toi nahka oikeesti jää ton näköseks! :(

Musta tuntuu että toi alavatsa ei pienene ollenkaan, vaan tuolta ylhäältä kaikki valuu alaspäin. Sen huomaa hyvin tän postauksen lopussa olevissa mekkokuvissa.
Lisäks alavatsan iho on paljon löysempi kuin kuukaus-pari taaksepäin.

Vaikka poden huonoa omaatuntoa herkutteluista, niin ei ne enää ärsytä niin paljoa kuin ennen. Mä selviän niistä aina, ja eilisen herkuttelun jälkeen oli sen verran huono olo (ällötys), että se kesti vielä tällekin päivälle.
Ei tehny yhtään mitään sokeria mieli, mikä yllätti mut! o_o

Illallinen:
Lihapulla-makaronilaatikkoa, jääsalaattia, kurkkua, paprikaa
ja granaattiomena-fenkolisalaattia.
Söin tänään kyllä pienen palan kakkua, mutta ei mun ois tehny mieli sitä. Satuttiin vaan olemaan kylässä, ja tuli nälkä joten päätin tehdä vähän huonomman ratkasun.
Sillon kun oon syöny kakkua yms sen takia että tekee mieli sitä, niin se ei tunnu yhtä pahalta kuin nyt. Mutta sama se, ei yks kakkupala tätä päivää oo estäny olemasta hyvä :)

Tässä esimerkiks on mun välipala:

Rahkaa granaattiomenan siemenillä, rypäleillä ja pähkinäsekoituksella.
Niin hyvää! :P

Virallisesti vasta huomenna tai tiistaina pitäis räpsiä muutoskuvia, mutta halusin tässä vielä kertoa mun tavotemekosta vähän.
Kuukauden päästä olis mahdollisesti pienet juhlat luvassa, ja mun tekis kauheesti mieli laittaa tää mekko päälle. Ajattelinki pitkästä aikaa asettaa itelleni tavotteen tän projektin aikana:

Haluan sopia mekkoon maaliskuun lopussa!

Ei vielä mikään kaunis näky :(


Jos en onnistu, en laita mekkoa, ja mua ottaa päähän etten vieläkään oo niin hoikka kuin haluaisin. Mutta en kuitenkaan aio ottaa siitä ihan mahdottomia paineita. Teen kuitenkin parhaani, ja jos ei onnistu niin ei onnistu.

Mutta ehkä ehdin kuukaudessa saamaan jotain tulosta aikaan. Onhan tässä parissa viime kuussakin jotain muutosta tapahtunu :)
Ylempi rivi kuvia otettu joulukuussa, ja alempi rivi otettu tänään.

Anteeks huono kuvanlaatu.
Noi ekat kuvat on otettu niin huonossa valossa, ja halusin että kuvat on ees jotenkuten samaa sävyä keskenään...

Jep, ens kuun tavote on siis peinentää kylkiä ja mahaa, ja niitä pepputreenejäkin vois tehdä. Vaikkei auttaskaan mitään peppuun, niin kai nekin on silti parempi kuin että ei tekis mitään ;D





lauantai 23. helmikuuta 2013

Herkkukrapula :(

Täytekkakkua.
Ei välipalaa.
Limpparia.
Lisää täytekakkua.
Salmiakkia.

Kuva on vanha marraskuulta, mutta olo on juurikin tällanen!

Turvotus.
Huono olo.
Ällötys.


Lievä katumus (olon takia).
Väsymys.
Kirjotusvimman puute.

Lyhyt teksti.



Nojoo, kirjotan sittenkin pari lausetta. Vaikka ei ehkä tarttis. Tänään oli synttärijuhlat, joissa syötiin kakkua välipalan sijasta. Tarjolla myös karkkia ja limua (jota join vaan puol lasia, mutta silti).
Ja voi kyllä, olo on just sen mukanen!

Jos vetää kännit tulee krapula.
Ei tee enää seuraavana päivänä mieli juoda (joillain tosin tekee...).
Ja herkkujen kanssa sama homma.
Mulle toimii niiiin paljon paremmin yks herkku päivässä, kuin yks herkkupäivä viikossa.

Öööörrhhh... :(

perjantai 22. helmikuuta 2013

Lyhyesti vaan...

Eilisen iltavuoron ja tän päiväsen aamuvuoron välissä oli vaan kuus tuntia aikaa nukkua, joten jätin suosiolla postauksen väliin :D

Ajattelin nyt vaan nopeasti kertoa eilisestä kauppareissustani.
En oo pitkään aikaan käyny vaatekaupassa, eikä ollu alun perin nyttenkään tarkotus mennä käymään. Mutta sitten kauppareissulla päätin kuitenkin kipasta Lindexin kautta, kun näin ihanan väriset housut!

Otin sovituskoppiin 42 ja 44-kokoiset. 42 oli vähän liian pienet. Tai siis meni ne päälle, muttei kiinni. 44 meni päälle, mutta en tiedä tykkäsinkö niistä mun päällä...

Näyttää kun ei ois ollenkaan pohkeita, kun kuvaa ylhäältä päin :D

Vyötärö oli noissa melko matala, joka ei kauheesti tällasta keskivartalolihavaa imartele :( Kuitenkin sellaset, ettei peppu näkyny kun pyllisti.
Kuitenkin oon päättäny että nyt en enää osta mitään vaatetta josta oon epävarma, joten jätin ne kauppaan.

Mä niin haaveilen ton mallisista (ja värisistä) housuista! Onneks ne tuntuu olevan joku kevään uus juttu, eli toivottavasti löytyis vähän mulle sopivampi malli vielä jostain.

Kokeilin myös 32-tuumasia farkkuja, jotka meni nekin kiinni. Mutta niissä vyötärö oli vielä matalampi :( Ja mua hatmittaa niin paljon, koska ne oli tosi kivan näköset!
Mutta minkäs teet...Kun on makkaroita niin on :(

Vähän on koon 40 stretch-housuissa löysää...


Tarvitsen kyllä nyt paljon uusia vaatteita!
Joskus aikoinaan kirjotin että äiti ja täti vitsailee aina että ois se kauheeta kun laihtuis, ja joutuis ostamaan kaikki vaatteet uusiks.
No, nyt se on mun kohdalla niin. Housut pussittaa pyllystä ja paidat on jo ajat sitten käyny isoks. Pari vaatetta vielä on, mutta jos on yksikin laiska päivä jolloin ei jaksa pyykätä, niin pulassa ollaan :S

Palkkapäivää ootellessa siis ;D

.......................................................

P.S.
Eilinen punnitustulos oli 75,7 kg, eli 300 grammaa pudotusta viime viikkoon. 
Tuskasen hidasta tää viimesten kilojen pudotus tuntuu olevan, mutta sieltä ne lähtee!! :D







keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Herkkuhimon ja housujen kanssa taistelua!

Seisoin tänään kaupassa pullahyllyn edessä.

"Jospa kutsuttais itsemme appivanhemmille kahville...?
Mitähän sitä tästä ottais mukaan vietäväks?"

Niinpä. 

Tän päivän lopputulos oli kuitenkin se, että kävelin kaupasta ilman pullaa :D
Tosin se ei tarkota etteikö kahvin kanssa olis ollu mitään hyvää, sillä mies oli ostanu kaupasta kääretortun. Ei siis kauheesti auttanu että itse jätin pullat ostamatta...
Anopilla oli myös kaurakeksejä tarjolla :D

Nää on niitä miehen ja esikoisen tekemiä :)

Mutta se että niitä oli tarjolla, ei tietenkään automaattisesti tarkota että söin niitä. Eihän?
Nooh...Kyllä se vähän tarkotti.
Tänään söin kuitenkin vain yhden keksin, ja tietysti viipaleen kääretorttua.
Mutta silti, hyi mua! :(

No, kaupassa seisoin myös pähkinähyllyn edessä. Pähkinäsekotus (naturell) löysi tiensä ostoskärryyn, mutta sen jälkeen huomasin piteleväni kädessä suolattu pistaasipähkinä-pussia, ja heitin sen myös kärryihin. Sama juttu kävi suolatuille cashewpähkinöille.

Mutta kummatkin pähkinäpussit jäi kauppan. Nostin ne siis kiltisti takas hyllyyn. Ja nyt niitä ei oo täällä kotona, joten vaikka tekis mieli syödä sellasia, niin ei onnistu.

Ja tänään söin ihan välipalaa!
Pari munaa paistettuna, seassa broilerleikettä.
Lisukkeena rypäleitä.

Jännä että näiden asioiden kanssa ei oo ihan kauheesti kuitenkaan tarvinnu taistella. Mies on nykyään harvemmin ostanu herkkuja kotiin (tai siis saattaa ostaa, en tiedä, sillä käskin sen pitää ne piilossa multa!). Mutta silloin tällöin on noita tilanteita.

Ainoa ongelma on, että jos syö kauheesti jotain sokeripitoista, niin kroppa (tai ehkä mieli) huutaa vielä monta päivää sokerin perään. Tekee ihan kauheesti mieli karkkia tai muuta makeeta. Söin tänään makeanhimoon pari sokeritonta karkkia ja noi kahviherkut. Ihan täyttä stoppia en siis herkkuhimolle saanu tänäänkään, mutta parempaan suuntaan :)

Kun housut vetää ylös, ne on ihan ok.

Oltiin tänään lasten kanssa vähän kaupungilla hoitamassa asioita ja ostoksilla. Tajusin että mun on pakko ostaa uusia housuja!
Joulukuussa Vero Modasta ostetut XL-kokoiset mustat pillihousut (jotka sillon oli tosi napakat) ei meinaa pysyä jalassa. Ärsyttävää kun joutuu koko ajan nykimään niitä ylös!

Mutta koska housuissa on sen verran löysää...

...niin ne valuu alas ja jättää tollasen "kivan" makkaran :(

Noista alas valuvista housuista tulevan makkaran voi onneks vähän peittää paidalla.Vaikkei sekään kauheesti auta...


Ihan taas huvin vuoks laitan viime kuussa otetut kuvan tän päiväsen kuvan viereen. Koska noi housut tosiaan oli vielä tammikuussa sen verran tiukat, että pysy ihan ongelmitta ylhäällä. 

Ja vaikka tän päiväsissä kuvissa onkin musta paita (makkarat ei näy niin selvsäti mustassa), niin peilistäkin katsottuna oli tänään paljon sileempää tossa masun kohdalla.

Voiko siis työtään olla rakastamatta, kun sillä saa aikaan tällaista?? :D

Eroa n. 3 kg
Mä tästä lähden syömään (supermyöhäisen) iltarahkani. 
Sekaan meinasin  heittää ananasta, leseitä ja muutaman pähkinän :D











tiistai 19. helmikuuta 2013

Pullea keksimonsteri ilmoittautuu

Ihanaa, sain tänään sata lukijaa täyteen! :)

Oon tässä pyöritelly ajatusta jonkinmoisesta blogiarvonnasta sadan lukijan täytyttyä. Ite oon tykänny arvonnoista blogeissa, musta se on kiva tapa vähän muistaa lukijoita :)
Koitan tässä kehitellä jonkun mukavan palkinnon, ja ilmoitan piakkoin arvonnasta :D

-------------------------------------------

Mulla on ihan pullukka-olo! Ei turvota (ainakaan omasta mielestä). Jotenki vaan peilissä näkyy leveä ihminen, jolla on iso "kaljamaha". Eikä kuvissakaan näytä yhtään sen paremmalta :(

Mä en oikeesti halua olla tällanen kävelevä plussapallo! Haluan ton vatsan ja noi jenkkikset pois!!!


Ja koska tääkin päivä meni ajatellen että "voin syödä mitä vaan, koska olin tänään töissä", niin eipä noi ongelmakohdat tosta mihinkään häviä :(

Vai mitä tuumaatte, jos syö pari mokkapalaa välipalan sijaan? Ja sitten maha kurnien ajaa kotiin ja vetää nälissään vähän kaurakeksiä kun tärinä on sen verran kova, ettei kykene tekemään mitään syötävääkään. Miettikää sitä ketutuksen määrää kun vihdoin saa kekseistä vähän apua huutavaan nälkään, ja alkaa järki leikkaamaan sen verran, että tajuaa että jääkaapissa on kalkkunaleikettä joka ois ollu ehkä hieman fiksumpi vaihtoehto...Ja ihan yhtä nopea!

Ja päivällisenkin jälkeen piti tietysti myös jälkiruoaks saada vähän kaurakeksejä.
En oo ostanu keksejä meille. 
Enkä oo itse leiponu. Vaan mies leipo eilen illalla esikoisen kanssa niitä. Eikä mitään normi kaurakeksejä, vaan niihin oli laitettu Smarties-suklaita! :P

Harvemmin enää nykyään vetelen tolleen yhtään ajattelematta herkkuja. Kyllä mä aina oon tietonen että kuinka monta karkkia tai keksiä söin. Mutta nyt en yhtään tiedä. Kunhan söin. Ehkä kaks päivällä ja kolme illalla...? Aika isoja olivat.

Nojoo, katsotaan taas huomenna miten hallitsen itseni. Eipä tässä nyt muuten niin heikosti päivä menny. Töissä mukavasti liikuntaa, ja lounaaksi salaattia. Päivällisestä on kuva alla.
Huomiseen! :)

Kanakastiketta (kookosmaidolla) ja riisiä.



maanantai 18. helmikuuta 2013

Kurkistus keittiön kaappeihin

Multa kyseltiin ruokakaapin sisältöä.
Tässäpä siis aiheesta pieni tekstinpätkä :)

Oon jo aikasemmin tehny postauksen siitä, millasta tavaraa mulla yleensä on kotona kaapeissa. Sen voi lukea täältä:

Kävin tänään töiden jälkeen Lidlissä hoitamassa tän viikon isoimmat ostokset. Hintaa ostoksille tuli 40 euroa. Tosta puuttuu tosin ainakin vielä raejuusto, koska unohdin ostaa :/
Tällasilla eväillä mennään tällä viikolla:

Ja huomaatteko, ostin myös kalaa!! :D

Me syödään melko usein anoppilassa päivällistä, joten joka päivä ei tarvitse itse tehdä ruokaa. Appivanhemmat asuu sen verran lähellä, että ollaan päätetty että tehdään välillä yhteistä ruokaa. Osallistutaan siis kaikki vuorollamme kuluihin :)

Ainoa mikä siinä on vähän "huonoa" on se, ettei aina itse pysty vaikuttamaan siihen mitä ruokaa on. Mutta anoppi tekee onneks tosi hyvää ruokaa, ja yleensä pöydässä on myös iso kulho salaattia. Joten jotain satunnaisia kalapullia lukuun ottamatta samaa ruokaa kuin itselläkin :) Ja kalapullatkin on ihan jees silloin tällöin...

Tää systeemi toimii tosi hyvin meillä. Ei tarvii heittää mitään pois jos on tullu ostettua liikaa, vaan sitten soitellaan puolin ja toisin että nyt on jauheliha menossa vanhaks, onko teilläkin jauhelihaa niin tehdään yhteinen makaronilaatikko :)

Pari kurkkua, neljä paprikaa, salaattia ja pussi porkkanoita.
Lisäks pakkasessa on muutama pussi pakastevihanneksia.
Eiköhän niillä viikon pärjää? :)

Kuivakaapin sisältö on ehkä vähän tylsähkö...Jauhoja, riisiä, kaurahiutaleita, vehnäleseitä ja muuta sälää jota käytän silloin tällöin leipoessa.


Lisäks meillä on laatikko, jossa on mm. kaikki säilykkeet.
Löytyy hernekeittoa (Jalostajan, tietysti!), tomaattimurskaa, tomaattipyrettä, paseerattua tomaattia, tonnikalaa, ananasta, makaronia, pinjansiemeniä, maissia, kookosmaitoa ja nuudeleita.

Vaniljakastikepussit on ostettu joskus syksyllä, ja niistä on yks pussi käytetty...Samoin kinuskikastike vasemmassa alareunassa on ollu syksystä saakka laatikossa. 
Vihreässä salaattikastikepullossa on päiväys menny, eikä sitä oo vielä edes avattu...Joten hyvin vaan ne huonoimmat syömiset on tuolla säilyny koskemattomana ;D

Lisää ananasta ja tonnikalaa pitäis ostaa...

Itse en oo mikään kauheen hyvä kokki. Mun bravuuri on kanakastike ja riisi. Teen siis maustamattomista kanasuikaleista kastikkeen, johon laitan paljon mausteita ja kookosmaitoa. Lisukkeeks keitän basmatiriisiä jonka sekaan laitan kuminaa. Usein teen myös jogurtti-/kermaviilikastikkeen, johon kuutioin kurkkua.
Joskus teen myös kanasalaattia.

Jauhelihasta teen yleensä makaroni-jauhelihamössöä, tai jos on enemmän aikaa niin lihapullia tai makaronilaatikkoa. Myös tortilloja tulee sillon tällöin pyöriteltyä, kun on niin nopeita (ite oon koittanu opetella syömään ilman salsaa yms. kastikkeita).

Pakastekalasta teen kalakeittoa, ja tuoreesta lohesta uunilohta (pitää huomenna ostaa vähän smetanaa ja tilliä sitä varten).
Tonnikalasta teen myös yhtä sun toista, joko salaattia tai sitten keitän makaronia tai nuudeleita tonnikalan kaveriks.

Siinä pretty much ne mitä yleensä teen. Mies on parempi (ja innokkaampikin) kokki, joten hän hoitaa useimmiten ruoanlaiton sillon kun on kotona. Sillon syödään vähän paremman makuista sapuskaa, ja usein aterialla on myös kastiketta eikä niitä mun kuivahkoja lounas tonnikala-riisisekoituksia! :D

Sitten vielä tän päivän heräteostos:

Piparkakun makuinen proteiinipatukka!! :P

Ei paha?

Jos joku tykkää syödä piparitaikinaa, niin suosittelen tätä patukkaa! Ihan mielettömän hyvää :D Vähän siinä on joku sellanen vahvempi maku oisko joku neilikka tai inkivääri tai mitä niitä nyt on, mutta siis muuten ihan mielettömän hyvää!

Ja mä kun halusin päästä näistä patukoista eroon, niin sit löyty tämmönen...Apua! ;D